Torilla kävin mielenkiintoisen keskustelun Vantaan peurakannasta. Sen aiheuttamista vaaratilanteista liikenteessä sekä haitasta pihakasveille. Ovathan peurat nättejä eläimiä, mutta ne voivat olla hyvinkin hankalia ottaessaan tietyn pihapiirin reviirikseen.
Tämä keskustelu tuli elävästi mieleen jokin aika sitten, kun ajelin iltapimeällä, pienessä lumipyryssä. Edessä oli viimeinen pitkä suora ennen kotitielle kääntymistä. Ajelin muistellen keskusteluja joita olin aiemmin illalla käynyt Kokoomuksen teltalla Martinlaakson asemalla. Ehdin jo jonkin aikaa katsella liikettä tiensivussa, ennen kuin ymmärsin että kaksi peuraa pyöri vastakkaisella kaistalla vaihdellen suuntaa. Hidastin ja katselin kun ne menivät tien yli. Kauniita eläimiä, mutta en kuitenkaan olisi halunnut nähdä niitä pimeällä tiellä auton valokeilassa vaeltamassa.
Peura on laumaeläin. Tämän vuoksi on lähes varmaa, että kun näet yhden peuran, niin toinen, kolmas ja ehkä vielä useampi on lähistöllä. Ne kannattaakin ohittaa suurta varovaisuutta noudattaen. Tilastokeskuksen mukaan peurakolareita on melkein nelinkertainen määrä hirvikolareihin verrattuna. Tämä kertoo paljon kannan suuruudesta ja ongelman vakavuudesta. Vaikka peura on pienempi eläin kuin hirvi, on kolari aina vakava paikka.
Koska peuroja on melkein aina liikkeellä useampi kuin yksi, ovat ne tuhoisia pihakasveille, kun niiden makuun pääsevät. Vuosittain moni vantaalainen suojaa pihansa puut ja pensaat verkoilla, toivoen niiden estävän peurojen, jänisten ja muiden eläinten naposteluhetket. Usein kuitenkin turhaan. Peurat pystyvät nopeasti tuhoamaan suurenkin määrän pihakasvillisuutta esimerkiksi orvokit ja tuijat, ovat niiden herkkua. Netistä löytyykin nykyään runsaasti ohjeita siihen miten puutarhaa saa suojeltua peuroilta. Tehokkaimpia ovat aidat ja piikikkäät pensaat, poikkeuksena ruusut joihin peurat näyttävät myös tykästyneen.
Vantaalla pyritään hillitsemään peurakannan kasvua antamalla vuosittain kaatolupia niille. Aivan liian vähän, jos minulta kysytään. Peurojen määrä vain kasvaa ja haitat lisääntyvät kannan kasvun myötä. Mielenkiintoista olisi nähdä tutkimus onko Vantaankin alueella viime aikoina tehdyillä ilves ja susi havainnoilla yhteyttä peurakannan kasvuun. Varmaa on se, että kun ne kerran jollekin alueelle saapuvat on niiden pois saaminen sieltä vaikeaa. Ehdotankin että otamme vahvan kannan siihen, että nämä villieläimet eivät kuulu kaupunkiin. Tämä vaatii kannan määrän tarkkailua ja nopeaa reagointia kaatolupien myöntämisessä. Kun peurojen määrä saadaan kuriin, voimme taas nauttia näistä kauniista eläimistä. Kun niiden aiheuttamat haitat ovat pienet tai kohtuulliset, ei myöskään niitä kohtaan tunnettu harmi nouse suureksi.