Kulunut vuosi on saanut miettimään ympäristöasioita ihan arjessa. Ilmastonmuutos tulee konkreettiseksi maailman ja Suomenkin tapahtumien myötä. Metsäpalot, tulvat, myrskyt, jättipakkaset ja lämpöaallot ovat asioita joilta ei tänä vuonna ole voinut välttyä. Niiden vaikutukset ovat tuntuneet varmasti jokaisen arjessa jollain tavalla. Tänä syksynäkin olemme saaneet nauttia ennätyksellisen lämpimistä ilmoista vielä pitkälle syyskuun puolelle. Toivottavasti tämä ei lupaa talveksi vastaavia pakkasia.
Vuoden varrella kerätessäni tuulen pudottamia koivunoksia pihaltani mietin usein että tälläkin kertaa minulla on käynyt hyvä onni, koska kotimme on joka kerta välttynyt pahimmalta myrskyltä. Varautuminen siihen ei kuitenkaan koskaan ole turhaa. Aika ajoin on hyvä pysähtyä miettimään hetkeksi sitä, miten selviäisi jos jotain tavallista poikkeavaa tapahtuisi. Myrskyt, sähkökatkot, lakot, pakolaisaallot yms. uhat ovat todellisia Suomessakin.
Uutisia seuratessa voi vain silmät pyöreinä ihmetellä maailman menoa. Ampumisia, puukotuksia, pahoinpitelyitä ja mielenosoituksia voisi todeta, että joka viikolle on tänä vuonna riittänyt omansa ja joskus jopa useampi. Tämän lisäksi hehkutetaan talouden huonoa tilaa, konkursseja, työpaikka ja nettikiusaamisia ja kaikkea muuta masentavaa. Mieleen tulee väistämättä kysymys siitä, että onko maailma aina ollut näin kurja paikka, vai uutisoidaanko näistä nyt enemmän kuin ennen? Oma päätelmäni on, että elämme poikkeuksellisia aikoja ja olisi tyhmää sulkea silmänsä muutoksilta.
Haluan ajatella, että Vantaalla asiat ovat hyvin. Pääsemme tarvittaessa riittävän hyvin julkiseen terveydenhuoltoon, kouluverkosto on riittävän kattava ja lapsillakin on hoitopaikka tarjolla lähiseudulla sitä tarvittaessa. Tämä ei ole itsestään selvää, eikä kaikkien kohdalla aivan tottakaan. Tilanne vaatii jatkuvaa työtä, jotta palvelut saadaan pidettyä edes nykyisellä tasolla ja on totta että niitä pitäisi parantaa. Vaikka itse työterveyden piirissä olevana henkilönä koen terveydenhoidon hyväksi, ei sitä ole hänelle, jolla ei tarvittaessa ole mahdollista mennä yksityiselle kun kunnallisen jono on liian pitkä. Koulut eivät aina ole turvallisia paikkoja lapsille ja vapaa-ajallakin on riski kokea väkivallan uhkaa tai jopa joutua sen uhriksi. Paljon on tehtävää ja poliittiset päättäjät ovat paljon vartijoina miettiessään miten käytettävissä olevilla resursseilla saataisiin mahdollisimman hyvä lopputulos kaikkien kannalta. Ei ole yhdentekevää millaisella taustalla ja ajatusmaailmalla tätä työtä tehdään. Tosiasia on sekin, että virkamiehet ovat paljosta vastuussa. He viimekädessä kohtaavat asiakkaan ja päättävät miten siihen reagoivat, miten tulkitsevat ohjeistuksia, tai jopa tekevät niitä. Jokainen meistä on varmasti joskus ihmetellyt tapaa millä asioita päätetään ja miettinyt sitä menikö kaikki aivan oikein. Välttämättä ei mennytkään, mutta vaatii vahvuutta saada oikeutta, jos vastassa on virkakoneisto joka on päätöksensä tehnyt.
Harhauduinpa kauas ilmastonmuutoksesta ja kuluneesta vuodesta. Näinhän se kuitenkin on yhtä asiaa ei voi erottaa toisesta, asiat ja tapahtumat nivoutuvat yhteen ja kokonaisuudesta tulee aina jotain suurempaa kuin tapahtumat yksinään. Joskus on kuitenkin parempi rajata asioita ja keskittyä olennaiseen. Mitä minä voin tehdä? Miten voin varautua mahdollisiin ongelmiin? Itse pidän voimassa niin hyvän vakuutusturvan kuin taloudellisesti on järkevää. Olen varmistanut sen, että kotona on riittävä kotivara ja että siihen kuuluvat elintarvikkeet ovat sellaisia että käytän niitä arjessa kokoajan enkä vain jemmaa niitä kaapinperukoille. Olen vähentänyt kulutusta ja ostan asioita harkiten vain tarpeeseen. En myöskään suosi halpamuotia tai kertakäyttö elektroniikkaa. Myrskyihin olen varautunut siistimällä pihan irtotavarasta ja välttämällä autoilua niiden aikana. jos se vain on mahdollista. Ne pihakoivut, minkä oksia alussa kerroin keräilleeni on nyt kaadettu ja polttopuuksi hakattu. Hyvä niin, koska kaadettaessa huomattiin, että kummassakin koivussa oli keskellä runkoa halkeama. Pelko siitä, että jokin myrsky olisi ne kaatanut ei siis ollut turha, vaan ihan oikeaan riskiin perustuva.
Mitä sinä olet tehnyt varautuaksesi erilaisiin hankaliin tilanteisiin? Veikkaan että aika paljon ja huomaamatta. Se on sitä perinteistä suomalaista maalasijärkeä mitä noudattaen varautuminen sujuu kuin itsestään.