Jokaisella kaupunkilaisella täytyy olla tunne että hän on tervetullut haluamaansa tilaan ja toimintaan juuri sellaisena kuin hän on. Tämä on olennainen kysymys, kun mietitään sitä millä ihmiset saadaan osallistumaan toimintaan aktiivisemmin. Seurakunnan tulee siirtyä sinne missä on ihmisiä ja kuunnella sitä mitä ihmiset todella haluavat.
Toiminta voi olla diakoniatyötä, jumalanpalveluksia, näytelmä- ja lukupiirejä, kerhoja, yhteistäpöytää, luontoretkiä tai vaikkapa viikottainen jumppatuokio kirkon tiloissa. Mitä tahansa, sellaista toimintaa mihin ihmiset innostuvat mukaan ja mikä on kirkon arvojen ja perusidean mukaista. Näin voidaan kuin vahingosssa solahtaa osaksi seurakuntalaisten arkea ja lisätä toiminnan arvostusta kaikkien mielessä.
Työntekijöiltä tämä vaatii avointa mieltä ja kuuntelevaa korvaa sekä halua uudistaa toimintaa tarvittaessa. Tämähän on ihan kristillisen arvojen mukaista, eli lisää avoimmuutta, leikkimieltä, yhteistyötä kaupungin ja muiden toimijoiden kanssa.