Jokainen meistä tietää kirjaston. Moni käy siellä säännöllisesti. Moni ohittaa sen, ymmärtämättä millaisia mahdollisuuksia sen seinien sisälle kätkeytyy. Kirjasto on malliesimerkki kunnallisesta palvelusta, joka on kehittynyt ajan mukana. Se on laajentanut palvelutarjontaansa kirjojen ja äänitteiden jakelijasta monitoimitilaksi. Tilaksi jonka monipuoliset lainauspalvelut toimivat, sekä paikan päällä että verkossa.
Kirjasto on monille enemmän kuin paikka, mistä voi lainata kirjoja. Se on oppimisen keskus. Paikka, jossa tietoa voi hankkia itsenäisesti tai osallistumalla erilaisiin kursseihin ja tapahtumiin. Kirjastot tarjoavat pääsyn laajoihin tietokantoihin, e-kirjoihin, äänikirjoihin, artikkeleihin ja lehtiin, jotka tukevat elinikäistä oppimista. Kirjastosta löytyy myös rauhallinen ympäristön itsenäiselle opiskelulle ja tiedonhankinnalle. Tilan, joissa voi keskittyä, pohtia ja oppia omassa tahdissa. Kirjasto on tärkeä oppimisen ja kasvun paikka. Siellä on usein tarjolla ryhmätiloja, joita voi varata tapahtumiin tai neuvotteluihin.
Kirjastossa voi osallistua myös monenlaisiin työpajoihin, luennoille ja keskusteluihin. Yhteisöllisiin tapahtumiin, jotka auttavat kehittämään uusia taitoja ja syventämään tietämystä. Se ei ole vain paikka opiskelijoille, vaan myös aikuisille. Kaikille jotka haluavat kehittää itseään. Se tarjoaa matalankynnyksen paikan oppia uusia kieliä tai parantaa työelämässä tarvittavia taitoja. Aina ei kuitenkaan tarvitse olla opin perässä, pelkkä viihtyminen on riittävän hyvä syy mennä kirjastoon. Miten olisi lukupiiri, valokuvanäyttely tai satutuokio? Kaikkia näitä löytyy kirjastosta.
Oma kirjaston käyttöni on kehittynyt elämäntilanteen muuttuessa. Aloitin pienestä koulukirjastosta, sieltä siirryin kirjastoauton kautta oikeaan kirjastorakennukseen. Viipyilin hyllyjen ääressä keräämässä kirjoja kotona luettavaksi ja ahmittuani kirjat palasin vaihtamaan ne uusiin. Hieman vanhempana siirryin käyttämään kirjastoa odotustilana ja olohuoneena. Lainasin edelleen kirjoja, mutta kulutin siellä myös aikaa. Luin lehtiä ja kuuntelin musiikkia. Opiskelijaelämän alettua arvostin kirjaston laajaa tietokirjavalikoimaa. Sen ansiosta koulutyö oli helpompaa ja edullisempaa. Huomasin myös hiljaiset ryhmätyötilat, joissa ryhmätyöt etenivät sujuvasti. Aikuisiässä palasin taas kirjojen lainaukseen, sillä muutoksella että varaan ne nykyään etukäteen netin kautta. Pujahdan nopeasti hakemaan ne ja jatkan kotisohvan ääreen. Ajoittain osallistun erilaisiin tapahtumiin kirjaston tiloissa, viimeksi olin kaupungin asukasillassa ja tätä ennen vierailin kirjanjulkaisutilaisuudessa. Monipuolista ja elämään mukautuvaa toimintaa.
Mikäli omalla lähialueella ei kirjastoa ole, niin Vantaalla toimii myös kirjastoauto. Se tuo kirjaston peruspalvelut lähelle käyttäjiä.
Uskomaton palvelu ja maksutta kaikkien käytössä. Tämä on yksi tekijä, minkä vuoksi Suomia aikanaan oli Pisa tulosten kärjessä. Pidetään kiinni kirjastosta ja tuetaan sen toimintaa. Näin annamme kaikille iästä, kielestä ja varallisuudesta riippumatta saman mahdollisuuden oppia ja tulla osaksi yhteisöä. Annetaan lapsille ja nuorille mahdollisuus kehittää lukutaitoaan ja mielikuvitustaan, kirjastojen turvallisessa ilmapiirissä. Se on satsaus, joka maksaa itsensä tulevaisuudessa takaisin.